Voittaako vinyylin äänenlaatu muut musiikkiformaatit?
Todelliset musiikin harrastajat haluavat usein saada parhaan mahdollisen äänenlaadun irti levyistään - siksi he panostavat hifilaitteistoonsa niin paljon. Erityisen korkealuokkainen äänentoisto menee kuitenkin selvästi pidemmälle, kuin pelkkä kaiuttimien tai vahvistimien tärkeä kontribuutio antaisi ymmärtää. Musiikin tallennusformaatilla on merkitystä, ja sillä haluatko nauttia mielilevysi striimaamalla mobiililaitteen kautta, vai luotatko esimerkiksi edelleen vanhaan CD-soittimeesi.
Jokaisella musiikkiformaatilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Moni fyysisten äänilevyjen ystävä onkin sitä mieltä, että jos haluat tavoittaa albumiesi todellisen taian - etenkin vanhemman rockin, folkin tai R&B:n osalta - vinyylisoitin on paras valinta. Mutta onko tämä aina totta?
Miltä osin vinyylisoittimet kampittavat muita formaatteja
Sille on hyvä syy, että olemme nähneet vinyylilevyjen taas nostavan päätään, eikä kyse ole vain harrastajien innostuksesta napata hyväkuntoinen uusintapainos Rollareitten vanhasta albumista kokoelmiinsa. Kyllä, kyseessä on selvästi vinyylilevyjen koskettava puoli; tunne siitä, että fyysisen levyn piteleminen käsissä on niin paljon aidompaa, kuin digitaalisten soittolistojen selailu puhelimen ruudulta. Mutta on asiassa muutakin. Esimerkiksi argumentti "vain vinyylillä tietyt artistit kuulostavat siltä kuin oli tarkoitettu", pitää sinänsä paikkansa, koska suuri osa 50-, 60-, 70-, ja 80-luvun musiikista tuotettiin juuri vinyyliformaatti mielessä.
Suurin osa digitaalisesta mediasta taas on kompressoitu mahdollisimman vähän tilaa vieväksi, jotta nopea siirto verkossa, joustava editointi eri vaiheissa ja toisto mahdollisimman laajalla valikoimalla laitteita olisi mahdollista. Useimmat musiikin striimauspalveluista eivät voisi edes olla olemassa ilman kompressioteknologiaa.
Audiotiedostot menettävät informaatiota kompressoinnin yhteydessä, joten kuulija väistämättä menettää yksityiskohtia ja osan musiikin magiasta, joka on alun perin niin suurella vaivalla artistin näkemyksestä vuodatettu. Monelle satunnaisesti musiikkia kuuntelevalle tällä asialla ei ehkä ole niin suurta merkitystä, mutta musiikkia todella rakastaville henkilöille musiikin taikaan kajoaminen on suorastaan rikollista.
Joka tapauksessa, oli kyseessä analoginen tai digitaalinen tallenne, kaikki lähtee hyvästä tallennuslaadusta sekä äänityksen, miksauksen ja masteroinnin kanssa työskentelevien halusta tuottaa hieno lopputulos. Virheet itse äänitteen tuotannossa eivät ole jälkikäteen korjattavissa minkään tallennusformaatin ominaisuuksilla.
Vinyylin ääni on lämmin ja välttää "loudness-sodan"
Vinyylien fanit puhuvat tietystä lämmöstä, joka on heidän mukaansa kuultavissa useimmilla klassisilla levyillä. Tämä ei liity nostalgiaan, vaan kyseessä on aivan oikea äänellinen ominaispiirre. Kuten ääni-insinööri Adam Gonsalves on selittänyt, keskiäänialueen toisto vinyylilevyiltä tarjoaa huomattavasti miellyttävämmän ja lämpöisemmän äänen korvien nautittavaksi. Tämä on erityisen helppoa huomata, kun kuunnellaan klassisia rock-tallenteita artisteilta kuten Beatles, Led Zeppelin ja Pink Floyd.
90-luvulla levymerkit kilpailivat kynsin hampain saadakseen artistinsa musiikin soimaan etusijalla levykaupoissa. Se ei tarkoittanut vain musiikin toistamista voimakkaan PA-järjestelmän kautta, vaan ideana oli suorastaan hyökätä esiin, varastaa ostajien huomio ja hukuttaa mahdolliset häiriötekijät musiikin alle. Tästä syntyi "loudness-sota", joka on valitettavasti vain jatkunut ja kehittynyt pahemmaksi vuosien saatossa. Mahdollisimman suuren huomioarvon saamiseksi uudet äänitteet on masteroitu soimaan jatkuvasti kovalla voimakkuudella, mikä on käytännössä tuhonnut musiikin luonnollisen dynamiikan. Asiaa on helppo vertailla kuuntelemalla tyypillistä 2000-luvun digitaalitallennetta ja vanhaa hyvälaatuista vinyylitallennetta vierekkäin. Asiassa ei ole mitään epäselvää - vinyyli kuulostaa selvästi paremmalta.
Miltä osin digitaalinen media on parempi?
Toki tässä vinyyli vs digitaalinen -keskustelussa pitää muistaa yksi tärkeä näkökulma, joka sotii hieman vinyyliä vastaan. Uudempi musiikki, joka on tuotettu ensisijaisesti digitaalinen jakelu tähtäimessä, ja myydään sekä digitaali- että vinyyliformaatissa, ei välttämättä kuulosta sen paremmalta vinyylilevyltä toistettuna.
Lisäksi digitaalisen musiikin jakeluun on syntynyt upeita vaihtoehtoja, jotka pienentävät formaattien välistä eroa tai jopa kääntävät asetelman digitaalisuuden eduksi - esimerkiksi monien FLAC- ja DSD-tallenteiden osalta. Kuten tunnettu CNETin kirjoittaja Steve Guttenberg on todennut, digitaalinen formaatti pystyy hakkaamaan vinyylin monella osa-alueella, kuten:
Stereoerottelu
Matalampi särö
Korkeampi häiriöetäisyys
Taajuustoiston tasaisuus
Helppokäyttöisyyden osalta digitaalinen musiikki tietysti vie vinyyliä mennen tullen. Musiikin striimaaminen älypuhelimen tai tabletin kautta on huomattavasti kätevämpää, kuin etsiä ja käsitellä vinyylilevyjä, sekä joutuen kääntämään levyn puoliskoa aina muutamien kappaleiden välein.
Oli miten oli, vinyyli tulee aina olemaan täysin häviötön formaatti. Sillä kuulet parhaimmillaan juuri sen, mitä artisti Sinulle on halunnut välittää. Lopulta vain Sinä kuulijana voit päättää, mitkä asiat itsellesi painavat vaakakupissa eniten. Eikä kumpikaan formaatti tietenkään sulje toista pois!
Jos pidät musiikkiin liittyvää elämyksellisyyttä korkeassa arvossa, vinyyli on ehdottomasti oikea valinta musiikista nauttimiseen. Digitaalinen musiikintoisto on kuitenkin parhaimmillaan tavoittanut vinyylit äänenlaadullisesti, ja striimauspalvelujen helppous on voittanut monia puolelleen. Kumpi tahansa formaateista onkaan enemmän sydäntäsi lähellä, muista tutustua Denonin hienoihin levysoittimiin, vahvistimiin ja muihin korkealuokkaisiin laitteisiin, joilla toteutat unelmiesi musiikintoistojärjestelmän.
HALUATKO TIETÄÄ ENSIMMÄISENÄ?
Haluat saada tietoa uusista tuotteista tai tulevista tarjouksista? Tilaa uutiskirjeemme nyt.
Rekisteriseloste